Nyt tässäkin pienessä perheessä vallitsee joulurauha ja joulun taika. :)
Tänä vuonna meillä on valkoinen kuusi hopein koristein. Laatikot olen perinteisesti tehnyt alusta asti itse, kotikalja ja sinappi on myös itse tehtyjä. Kinkku paistettiin pitkään ja hartaasti viime yönä.
Haudoille menin aamuhämärissä kuorrutettuani kinkun, kun mies ja vauva vielä nukkuivat kotona joulu-unta.
Minun puolestani joulu saa nyt tulla ja odotankin innolla pääseväni isosiskoni jouluiseen kotiin viettämään aattoiltaa! Viime vuonna aattona olimme täällä meillä, mutta tänä vuona perinteisemmin näin. Tapanina sitten meille. :)
Tässä vielä muutama kuva:
Hyvää ja herkullista joulun aikaa kaikille!!! :)
Äitini on tämän keksinnön takana sekä hän on tehnytkin tämän talon.
Minusta keksintö on mahtava, eli tehdä piparkakkutalo Karnevaali-kekseistä! :)
Talosta tulee automaattisesti herkullisen värikäs ja keksit kiinnitellään ensin toisiinsa kristyyrillä (valkuais-tomusokeriseos).
Tämä tuo mieleen satujen Hannu ja Kerttu-talon!
Bonusta on myös, että tämä maistuu varmasti hyvälle!
Toiselta puolen harjakatto on tehty toisinpäin olevista kekseistä:
Äitini teki taloja kaksi ja niihin meni 3 pakettia Karnevaali-keksejä.
Herkullista joulun odotusta! Toivotaan, että meillepäinkin saataisiin uutta lunta sulaneiden tilalle, jotta joulufiilis lisääntyisi! ;)
Tänä vuonna piparkakkutalomme ei ole perinteinen, vaan miehen poika sai idean Aku Ankka-fanina, että tehdään Roope Ankan rahasäiliö! :)
Noh, ei muuta kuin tekemään!
Sisälle tuli muutamia suklaakolikoita sekä pieniä karkkeja timanteiksi!
Katolla (jota ei kuvassa näy romahtamisen vuoksi) oli tykinkuula tunkeilijoita (mm.Karhukoplaa) vastaan sekä Roopen helikopterin laskeutumisalue.
Pihalla on muutama joulukuusi sekä Karhukoplan pommittamia kuulia! ;)
Ajattelin vain tulla toivottelemaan jo vähän etuajassa onnea 95 vuotiaalle Suomelle ja mukavaa tulevaa Itsenäisyyspäivää sitä juhlistaville! :)
Minä en vielä lainkaan tiedä, millä ruoalla niitä Linnan juhlia sitten ylihuomenna katselisi...niin, kun eivät edes ole Linnassakaan... :D
Tyttäremme tosiaan sai jo nimensä ja tässä vielä kuva hänestä kastemekossaan, jonka isän äiti on tehnyt itse ensimmäisen lapsenlapsensa (miehen pojan) ristiäisiin. Helmassa on jokaiselle lapsenlapselle oma helmi, meidänkin R sai oman vaaleanpunaisen helmensä, joten helmaa koristaa nyt kaksi vihreää ja kaksi vaaleanpunaista helmeä. <3
Meidän elämä mullistui 27.9. perjantaina 9.24, kun maailmaan syntyi pikkuinen tyttövauva 10h synnytysoperaation jälkeen. :) <3
Mitat olivat tuolloin 47cm ja 3320g.
Äiti oli ollut osastolla jo 2 päivää raskausmyrkytyksen takia ja siten aika vähillä unilla, torkuin jopa ponnistusten välissä, mutta väsymys kaikkosi heti, kun ihanan suloinen tytär saapui!
Tässä kuvassa tyttö on 3 viikkoa "vanha". Huomasimme pikku hiljaa, ettei pikkuneitimme oikein välitä nukkua päivisin, vaan kaipaa pääasiassa seuraa ...niin, ja syliä! ;) Yöunet ovat pääasiassa maittaneet ihan koko ajan, onneksi, itsekin tykkäämme nukkua öisin!
Aina pitää olla tarkkaavainen! Tässä tyttö matkalla verotoimistoon. Tiukka ilme jo het alkuunsa! :D
Sunnuntaina (24.11.) tyttömme sai kasteessa vihdoin nimen. Täällä kutsuttakoon häntä R:ksi. ;) Kaulassa on Vilma-kummilta saatu kultainen pikkuruinen ihana sydän! <3 Tyttö on jo 2kk ikäinen, huomenna kuulemme, paljonko on kerätty kolmessa viikossa pituutta ja painoa! (Sekä tyttö saa Rota-rokotteen suun kautta, saa nähdä, tuleeko mitään oireita. Hope not.)
Paljoa en R:stä tule tänne kuvia laittamaan, vielä ulkonäkö muokkaantuu, kun niin pieni, mutta periaatteessa haluan, ettei sosiaalinen media tule olemaan se pääasiallinen tyttäreni esittelypaikka jatkossa. Tässä kuitenkin pieni katsaus meidän tämän hetkiseen elämän keskipisteeseen!!! :)
Näin se aika vierähtää ja vauva on täysiaikainen mahassa. :)
Kovasti on siis kypsytelty ja pian olisi suotavaa pikkuisen alkaa haluta mahasta ulkomaailmaan äidin ja isän syliin tuhisemaan. <3
Raskausaika on ollut ihan ok, mutta en sanoisi sen olleen hehkeintä ja parasta, lopputulos tosin varmasti on parasta.
Alkuraskaus meni puoliväliin asti huonon olon vallitessa ja nyt loppuraskaudessa olo on hyvin raskas sananmukaisesti! :D
En jää kaipaamaan jättimahaa, turvotuksia, liitoskipuja tai jatkuvaa pissahätää. ;) Ihanaa kyllä on ne mahan ulkopuolelle näkyvät muljaukset, potkut ym., joita on ihasteltu ilta toisensa perään eikä niihin vain kyllästy!
Kaikki on kuitenkin valmista pienen saapua, joten nyt vain odotellaan! Voisko sanoa, että vähän jopa alkaa jännittää se h-hetki! :)
Tässä vielä muistoksi kuva loppuajan mahasta:
Vihdoin minäkin tätä uskalsin kokeilla! No-knead-bread, kulkee netissä myös muun muassa nimellä "Maailman helpoin leipä".
Sitä se toden totta onkin, koska ei tarvitse vaivata lainkaan. Laittaa vain aineet sekaisin, antaa hiivan tehdä työtään 12h ja jauhoituksen (minulla näköjään reilumman sellaisen!!) kautta uunipataan/kattilaan ja uuniin! :)
Ainekset:
7dl vehnäjauhoja (minulla tosin reilu puolet rouheisia sämpyläjauhoja, kun pelkkä vehnäjauho ei innosta)
0,5tl kuivahiivaa
2tl suolaa
3,5dl vettä (42 asteista)
Yhdistä ensin kuivat aineet keskenään ja lisää vesi. Sekoita puulastalla, mutta älä vaivaa! Peitä taikina tiiviisti tuorekelmulla ja jätä vedottomaan tasalämpöiseen paikkaan oleskelemaan 12 tunniksi (joku suosittelee pidempää aikaa, joku kertoo, että 8 tuntia riittää ihan hyvin).
12h jälkeen laita kannellinen uunipata/kattila kylmään uuniin ja uuni 225 asteeseen. Jauhota työtaso hyvin, kaada taikina siihen ja painele jauhoitetuilla käsillä muotoonsa. Nosta taikina astiaan ja anna olla uunissa kannen kanssa puoli tuntia. Ota kansi ja anna pinnan ruskistua 15-20min lisää.
Voilà, herkullinen, rapeakuorinen ja sisältä täydellinen leipä on valmiina! Nautitaan Oivariinin kera, esimerkiksi. ;)
